Suosittelemme että vierailet ABC sivustolla läppärillä tai padilla – näet huimasti enemmän ohjeita ja vinkkejä!
Kasvattajan ABC
Tälle sivulle olemme koonneet Sinulle pioniharrastuksemme myötä syntyneitä kokemuksia ja hyväksi havaittuja toimintatapoja, jotta pionimme kukkivat, voivat paremmin ja siemenemme pysyvät järjestyksessä.
Täällä hetkellä infopakettimme ulottuu aina siemenpussin askartelusta puupionien talvisuojaukseen, ja pionien ruukutuksesta juurakoiden istutukseen. Siemenkasvatus on laaja aihepiiri. Siitäkin on jo Sinulle tarjolla yksi kokonaisuus. Kasvattajan ABC sivusto täydentyy koko ajan – kannattaa käydä katsomassa!
Pionijuurakon istutusohjeet
Klikkaa kuvaa ja saat ne avattua suurempina & löydät yksityiskohtaiset ohjeet.
Kaiva juurakolle tarpeeksi tilava istutuspesä.
Kuopan pohjalle voi heittää hevosenlantaa ja luujauhoa. Luujauho kannattaa laittaa syvälle kuoppaan, etenkin jos perheessä on herkkänenäisiä nelijalkaisia. Laita myös nimikyltti valmiiksi.
Kaada kuoppaan vielä reilu litra vettä.
Miss American kaunis juurakko valmiina istutukseen. Istuta juurakko kuoppaan silmut ylöspäin.
Silmujen tulisi jäädä 3-5 cm pintatason alapuolelle. Kuvan bambutikku auttaa juurakon asettelussa istutuskuoppaan.
Silmujen ympärille kannattaa jättää tilaa vielä soralle. Soran avulla pintavesi kulkeutuu samantien alaspäin.
Peitä istutuskuoppa soralla kekomaiseen muotoon. Talven mittaa sora painuu ja sitä onkin hyvä lisätä vuosittain taimien suojaksi.
Sorakeko voi jäädä reilusti koholle penkistä. Talven aikana sora painuu ja sitä onkin hyvä lisätä taimille joka vuosi. Muista myös nimikyltti.
Pionien ruukuttaminen
Jollet jostain syystä ehdi istuttaa pioneitasi syksyllä, voit ruukuttaa ne ja säilyttää joko kuivassa maakellarissa, kylmässä kasvihuoneessa tai lämmittämättömällä lasiterassilla.
Samoin, jos keväällä tai alkukesästä ostat pieneen purkkiin ruukutetun pionin, istuta se isoon ruukkuun. Säilytä ruukku auringolta suojattuna kesän yli. Voit joko laittaa sen terassille, jolloin voit huolehtia sen veden saannista paremmin, kuin jos se olisi istutettu penkkiin. Istuta pioni syksyllä, jolloin juurakko on levossa.
Valitse reilun kokoinen ruukku (kuvassa on 10 litran muoviruukku, jollaisia voit saada tai ostaa kukkakaupoista. Ne ovat tarkoitettu leikkokukkien kuljetukseen ja säilytykseen).
Klikkaa kuvia – saat ne avattua suurempina ja pääset lukemaan tarkemman ohjeistuksen.
Poraa tai kaiverra terävällä veitsellä muutama reikä ruukun pohjaan. Pohjalle kerros soraa tai lecasoraa liiallisen veden poiston helpottamiseksi. Valitse hyvänlaatuista multaa; ruusumulta sopii hyvin pioneille.
Täytä ruukku noin 1/3 mullalla. Aseta juurakko ruukkuun, sopivan multakummun päälle.
Lisää multaa niin paljon, että pioni miltei peittyy. Tunnustele hellävaraisesti sormin, että multaa on juurakon alla ja juurien välissä. Kastele, jolloin multa pakkautuu sopivasti. Anna kosteuden valua ja levitä multaan jonkun aikaa. Mullan tulee olla kosteaa, ei läpimärkää.
Pamauta ruukun pohjaa pari kertaa pöytää tai maata vasten, jolloin multa täyttää kaikki tyhjät tilat juurakon ympärillä.
Lisää multaa niin paljon, että ylimmät silmut ovat noin 5 cm mullan alla. Pamauta ruukun pohjaa pöytää vasten, jolloin näet, tuleeko multaa lisätä jonkin verran. Voit myös peittää pionin kruunun reilulla kerroksella soraa.
Säilytä ruukkuja ulkona kunnes lumi tulee. Suojaa mustat ruukut auringolta, juuret kärsivät liiasta lämmöstä. Laita vaikka pakkasharsoa peitteeksi tai aseta ruukku pahvilaatikkoon. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää, voit, kun multa on sulanut jonkin verran, laittaa lumipallon ruukkuun kosteutta antamaan. Keväällä esiin nousevat pionin piipat ilahduttavat mieltä!
Taimen istuttaminen marraskuussa
Periaatteessa istuttaminen marraskuussa ei juurikaan poikkea alkusyksyn istuttamisesa. Vain vesi puuttuu. Kasteleminen on vaarallista, vesi voi jäätyä ja tukehduttaa taimen.
Jos maa on kovin jäässä, niin sitä voi joutua sulattamaan. Joskus lähellä joulua olen lämmittänyt saunassa multasäkkejä, ja käyttänyt niitä sulattamiseen. Se toimii hyvin.
Tänään ei tarvittu mitään temppuja. Jos on ajoissa liikkeellä, niin istutuskohdan voi suojata multasäkillä, niin maa pysyy varmemmin sulana ja istutuskunnossa.
Tässä kuvasarja marraskuisen päivän pionijuurakon istuttamisesta. Juurakko on tullut Amerikasta asti. Pitkä taival uuteen kotiin. Tervetuloa.
SIEMENTEN IDÄTYS
Pioninsiementen idätyspuuhia
Mitä tarvitset:
1. No pioninsiemeniä tietysti. Olen hommannut siemeniä monista eri paikoista. Omien pionieni siemenet kerään tarkkaan, olen tilannut siemeniä Maatiaiselta ja kokeilumielessä Ebaystä netistä. Pioniystävät ovat myös olleet siemenhommissa suuressa roolissa – olen paljon saanut kavereiltani erilaisia siemeniä – KIITOS!
2. Siemeniä voi idättää monissa eri materiaaleissa – rahkasammaleessa, vermikuliitissa ja perliitissä. Itse käytän perliittiä, koska se on vaan ollut jotenkin vaivattomin vaihtoehto. Kaikissa edellisissä voi hyvin idättää ja kokeiluja kannattaa tehdä eli pistää moneen eri alustaan, tehdä vaikka edellisistä sekoituksia eri suhteilla tms, niin kyllä niistä joku sitten toimii niin, että se on mieleinen itselle.
3. Minigrip-pusseja tai muita kosteudenpitäviä pusseja/rasioita.
4. Teippiä, johon voi kirjotella sitten nimiä. (Minä kirjoitan nimet yleensä sekä teippiin että vielä mustalla maalitussilla erikseen suoraa pussiin, koska olen mestariainesta nimiensotkemisissa).
Ja eikun toimeen...
Laitan perliitin likoamaan yleensä suunnilleen samoihin aikoihin kuin siemenet, jotta se imee mahdollisimman paljon vettä, MUTTA yhtä tärkeä juttu (ellei tärkeämpi) on ottaa perliitti siivilään reilusti ennen pussittamista, jotta se oikeasti päästää kaiken imemättömän/ ylimääräisen veden pois. Siemenet homehtuvat helposti, jos perliitti on liian märkää. Se hiostuu pussien seiniin pisaroiksi ja siitä tietää, että pitää antaa ilmaa pusseille ylimääräisen nesteen poistumista varten. Homman oppii nopeasti, kunhan vaan kokeilee vaan kaikkea sitkeästi. Minulle on monta kertaa jäänyt perliitti liian märäksi ja ei hätää – pussit auki joksikin aikaa, jotta ylimääräiset nesteet haihtuvat pois.
Samoin, jos perliitti jää liian kuivaksi, niin teelusikalla vaan pistää hiukan vettä pusseihin, niin taas siemenet pärjäävät vallan mainiosti.
Siemenet ovat olleet uiskentelemassa yön yli ja otan ne myös siivilään (eri siivilä) ja annan olla siinä hetken aikaa. En ole mikrotarkka ihminen, joten yleensä siemenet ovat siivilässä sen aikaa, kun annostelen perliitin pussiin ja teippailen nimilappuja ja kirjoittelen tussilla nimiä pussin kylkeen. Yleensä osa siemenistä painuu lasin pohjalle ja osa jää kellumaan pinnalle. Tässä vaiheessa erottelen ne ja kirjoitan pussien kylkeen, että kumpia ne ovat – ”uponneita” Lemon Chiffoneita tai ”kelluneita” Lemon Chiffoneita. Molemmista on tullut itäneitä. Yleensä ”uponneet” siemenet itävät paremmin.
Myös ns. tuoreet siemenet itävät minusta vanhoja siemeniä paremmin ja tämä tarkoittaa sitä, että tänä syksynä kerätyt siemenet itävät vuosia sitten kerättyjä siemeniä paremmin – minun kokemukseni mukaan.
Ja totuuden nimessä olen aina välillä ollut niinkin hätäinen, että en ole ehtinyt edes liotella siemeniä ja nekin ovat erilaisilla menestyksillä itäneet pusseissa.
Siemenet sitten pussiin ja pussin suu kiinni ja sitten laitan ne vaan muovipussiin tai mitä nyt sattuu olemaan hollilla.
Pussikassi vaatekaapin perälle pimeään huoneenlämpöön ja unohdan ne sinne kokonaan muutamaksi kuukaudeksi. Yleensä laitan siemenet pusseihin loka-/marraskuussa. Eipä silti olen laittanut niitä tammikuussakin ennen kesää ja siemenet ovat ehtineet itää. Luulen, ettei ole mitään parasta-ennen-päivämäärää – aina vaan kannattaa laittaa. Monta kertaa olen löytänyt joulusiivouksessa vaan jonnekin unohtuneita siemeniä ja sitten löydoksen tehtyäni, laittanut ne päivämäärällä varustettuina pusseihin itämään. Osa on ehtinyt itää ja osa ei.
Monet tarkistavat pusseja parin viikon välein. Itse en niin tee. Alkuun katson ne läpi viikoittain kuukauden ajan ja yleensä avaan pussit joksikin aikaa sen vuoksi, että perliitti on ollut liian kosteaa. Alkuhuuman laannuttua saatan kerran kuussa käydä pussit läpi. Mikäli näyttävät/tuntuvat liian kuivilta, niin lisään vettä.
Maatiaiselta tilaamiani siemeniä.
Omasta pionilasta kerättyjä siemeniä.
Ohessa Perliitti-pussit, pakasterasioita (kokeilu) ja innokas apulainen.
Siemenpusseja, joissa on perliitit ja siemenet.
Itäneitä pioninsiemeniä perliitissa.
Itäneitä siemeniä eroteltu perliitistä. Siemenet menossa purkitukseen.
Tyhjät maitopurkit kannattaa kerätä talteen. Niistä saa itäneille taimille hyviä purkkeja.
Siemeniä menee myös aina välillä homeeseen. Erotan ne kylmästi pois ja tietysti pehmenneet – sen vaan tuntee sormituntumalla ja kyllä ne sieltä sitten erottuvat – ei hätää.
Vaatekaappivaiheen jälkeen otan pussit jääkaappiin ja annan olla siellä sitten sen 3kk. Kaikki siemenet purkitan – ovat itäneet tai ei. Kyllä ne joku vuosi sitten hoksaavat ruveta itämään ja kasvamaan. Ja ei muuta kuin purkittamaan itäneet siemenet.
Täysin oman kokemukseni eikä todellakaan minkään tieteellisen tutkimuksen tuloksena, olen tullut siihen tulokseen, että siementen pitää vaan saada olla rauhassa. Mitä paremmin olen ne unohtanut sitä paremmin ne ovat joka kerta itäneet. Maalaisjärkeni mukaan liika liikuttelu ja pöyhiminen häiritsee niiden itämistä. Olen mielelläni väärässä tässä asiassa, mutta meijän mäejellä homma on vaan toiminut näin.
Eikä tämä nyt tämmöisenä omana huvina mitenkään monimutkaista ole. Kaikesta saa monimutkaista, jos haluaa ja tykkää, mutta idättäminen on aika lailla yksinkertaista hommaa. Silloin kun aloitin itse, niin olin lukenut netistä huonolla englanninkielentaidollani amerikkalaisilta sivuilta jonkinlaisia ohjeita ja niillä sitten lähdin vaan kokeilemaan ”hitti ja huti”-meiningillä.
Summa summarum. Jos Sinulla on kuivia siemeniä – pistä ne vuorokaudeksi vesilasiin, ota ne pois sieltä ja laita kosteaan siivilöityyn perliittiin minigrip-pusseihin, unohda ne vaatekaappiin kolmeksi kuukaudeksi ja sitten otat ne jääkaappiin kolmeksi kuukaudeksi ja sitten purkitat – odotat maan lämpenemistä ja viet ulos jonnekin kasvamaan, missä ne saavat olla kehittyä rauhassa. Kasvu tarvitsee rauhaa ja pionitkin tarvitsevat rauhaa ja tietysti aikaa. Hetkessä ei tapahdu mitään ja monesti olen itse luovuttanut ja hoksannut seuraavana vuonna, että ”Vitsit, mikä tässä purkissa kasvaa” ja se on sitten yllättänyt ja ollutkin edellisvuonna purkittamani siemen, jonka olen luullut jo menetetyksi.
P.S. Ei tule suurta vahinkoa, jos ei onnistu ensimmäisellä eikä toisella kerralla. Harrastamisen pitää vaan olla hauskaa ja tuottaa itelle mielihyvää – harrastajalle tämä ei ole mitenkään niin vakavaa. Ne Virheet opettavat eniten ja ilman niitä Ne Onnistumiset eivät tuntuisi niin ihmeellisiltä Näin sen näen ja menen pistämään perliittiä likoamaan. Enkä tiedä sitten risteytyshommista mitään, jotta niistä voivat sitten semmosia juttuja kokeilleet, kertoa omat kokemuksensa.
Ystävällisin terveisin
Marjukka Vähä-Ettala
harrastelija-/kokeilija-/elämäntapapionisti Kodisjoelta
(Rauman ja Laitilan välistä)
Pionijuurakon istutusohjeet
Istutukseen valmistautuminen – Ota esiin luujauho, lapio ja kastelukannu.
Päätypenkissä on taimen mentävä kolo valmiina merkittynä bambutikulla. Penkki ja lannoitus ovat kaksi vuotta vanhoja. Penkin pohjalla on hevosenlantaa. Nyt lisäsin lannoitteeksi nyt luujauhoa. Se kannattaa laittaa syvälle kuoppaan, varsinkin jos perheessä on nelijalkaisia ja herkkänenäisiä karvaturreja
Kastelin istutuskuopan, koska meillä on ollut todella kuiva kesä. Vapun jälkeen, elokuun loppuun satoi yhteensä alle 30 ml. Edelleen maa on märkää vain pinnalta.
Juurakon asetteleminen istutuskuoppaan on oikeastaan taidetta. Silmut tulisi jäädä 3-5 cm pintatason alapuolelle. Ilmakuoppia ei saisi jäädä, kun kuoppa mullalla täytetään. Soran tulee peittää silmut. Se varjelee niitä kosteudelta. Soraa tulee kekomaisesti myös pinnan yläpuolelle.
Meillä on harvoin talvella pysyvää lumipeitettä. Lumi tulee, sulaa ja vesi jäätyy melkein viikoittain toistuvana. Sora estää, ettei jää tukehduta koko tainta. Talven mittaa sora "uppoaa" – sitä joutuu lisäämään joka vuosi taimille. Nyt kevättä kohti!
Klikkaa kuvia – saat ne avattua suurempina ja pääset lukemaan tarkemman ohjeistuksen.
Kaiva juurakolle tarpeeksi tilava istutuspesä, joka on noin 50 cm syvä. Savimaa, johon on lisätty hiekkaa, sopii parhaiten pioneille.
Kuopan pohjalle voi heittää hevosenlantaa ja luujauhoa. Luujauho kannattaa laittaa syvälle kuoppaan, etenkin jos perheessä on herkkänenäisiä nelijalkaisia. Laita myös nimikyltti valmiiksi.
Kaada kuoppaan vettä.
Miss American kaunis juurakko valmiina istutukseen. Istuta juurakko kuoppaan silmut ylöspäin.
Silmujen tulisi jäädä 3-5 cm pintatason alapuolelle. Kuvan bambutikku auttaa juurakon asettelussa istutuskuoppaan.
Silmujen ympärille kannattaa jättää tilaa vielä soralle. Soran avulla pintavesi kulkeutuu samantien alaspäin.
Peitä istutuskuoppa soralla kekomaiseen muotoon. Talven mittaa sora painuu ja sitä onkin hyvä lisätä vuosittain taimien suojaksi.
Sorakeko voi jäädä reilusti koholle penkistä. Talven aikana sora painuu ja sitä onkin hyvä lisätä taimille joka vuosi. Muista myös nimikyltti.
Pensaspionin istuttaminen
Pensaspionin istutuskuoppa tehdään samoin kuin ruohovartisilla pioneilla. Pensaspioni istutetaan kuitenkin mieluiten aikaisin keväällä ja niin syvälle, että jalonnuskohta jää n.10-15 cm maanpinnan alapuolelle. Toki istuttaa voi myös syksyllä, mutta silloin suositellaan pionin peittämistä kuivilla lehdillä ja risuilla, että juurtumiselle jää vähän lisäaikaa ennen talven tuloa. Näin pioni ehtii tehdä juuria myös jalonnuskohdan yläpuolelle, muodostaa uusia nuppuja ja vahvistua Suomen talvea varten. Mikäli asut pohjoisessa, voi pensaspionin istuttaa myös suureen ruukkuun ja talvettaa siinä pari ensimmäistä vuotta.
Tee mielellään kohopenkki tai istuta pensaspioni olemassa olevan penkin päätyyn tai loivaan rinteeseen. Paikanvalinta niin, että pioni olisi suojassa aamuauringolta. Näin se säästyy paremmin pakkasvaurioilta aikaisin keväällä. Myös varjostuskangasta voi käyttää keväisin, mikäli paikka on aamuauringossa. Myös kuumimpaan aikaan päivästä puiden/pensaiden osittainen varjo olisi hyväksi. Esim. rockii-pionit eivät pidä märkyydestä ja tarvitsevat hyvin läpäisevän maan. Talvisuojausta olkikatteella tai kuusenoksilla suositellaan ensimmäisinä vuosina. Anna pionille luujauhoa sekä syksyllä että keväällä, istuta hyvään, ravinteikkaaseen maahan.
Odota rauhassa keväällä, että lehdet puhkeavat selvästi. Sitten voit leikata kuivuneet/kuolleet osat oksista pois. Muista käyttää vain puhtaita välineitä!
Alla olevista linkeistä näet esimerkit, kuinka pensaspioni istutetaan ja leikataan.
(Pensaspionin leikkaus videoklippi on julkaistu kotisivuillamme Kelwaysin luvalla.)
Ruukkutaimen istutus
Ruukkutaimia voi istuttaa koko kesän, kunhan pionipenkin olet perustanut. Istutusvälineiksi tarvitset lapion, luujauhoa ja vettä. Alla olevassa kuvasarjassa istutetaan P. Seraphimin taimi.
Syvyydeksi riittää ruukun korkeus. Muista tiivistää pohja polkemalla, jotta taimi ei vajoa.
Lisää kastelukannullinen vettä kuoppaan. Hyvin perustetussa penkissä se menee kuivana kesänä samantien läpi.
Kastelin myös ruukun, koska se oli rutikuiva. Kuivana taimi ei irronnut purkista.
Multa tiivistetään kuopan pohjaan polkemalla. Niin taimi pysyy istutuksen jälkeen penkin tasossa eikä vajoa.
Imusuonet näkyvät juuripaakun pinnalla, kun taimi on hyvin juurtunut ja valmis istutettaviksi.
Taimen juuripaakun pinta tasoitetaan samaan tasoon kuin penkin pinta.
Lisää lopuksi sora juurelle keoksi. Se suojaa liialta kosteudelta ja estää veden jäätymisen pionin tyvestä.
Tämä taimi on juurtunut isojen pionien alla. Elokuun aurinko voi olla pistävä joten lisäsin sille vielä lisävarjoa suojaksi.
Pensaspionin talvi- ja kevätsuojaus
SYKSYLLÄ:
Jos sinulla on nuori tai vasta istutettu pensaspioni, voit hyvin suojata sen talvella kasaamalla kuivia lehtiä, kuusenoksia, perennojen jäännöksiä (ei juuria ja multaa) sen juuren päälle. Laita pala kanaverkkoa ja pari kiveä päälle tai laita verkko ympärille keppien tukemana, jottei tuuli vie suojusta ja jotta verkko pysyy paikallaan. Nuorten pensaspionien uusi kasvu tapahtuu useimmiten juuresta; korkeammat oksat selviävät harvemmin ensimmäisistä talvista.
KEVÄÄLLÄ:
Kun päivät lämpenevät, on yöllä vielä pakkasasteita, joten pensaspionit on hyvä suojata pakkasharsolla. Auringon lämpö herättää uinuvat nuput, ja kun lämpötila laskee pakkasen puolelle, solujen seinämät eivät ehdi reagoida lämpötilan vaihteluihin, vaan rikkoutuvat, ja soluneste valuu ulos johtaen nupun kuivumiseen. Tästä syystä suosittelevat monet pensaspionien istutusta paikkoihin, joihin ei aamuaurinko yllä. Illalla lämpötila tasaantuu hitaammin. Suojaamalla pensaspionisi pakkasharsolla varsinkin auringon lämmöltä ja liialta valolta pelastat pensaspionin kukat silmiesi iloksi.
Juurakon jakaminen
Juurakon jakamisen aika on syksy. Tämä juurakko on tullut meille pioniystävän puutarhasta syksyllä 2016. Hän sanoi sen olevan Green Halon siementaimi.
Taimi kukki viime kesänä. Jännittäväksi tilanteen teki kukkien erilaisuus. Taimi kukki yksinkertaisena valkoisena ja kerrottuna vaaleanpunaisena. Tämän juurakon jakamisen tavoitteena on erityisesti tarkastella silmuja ja juuria.
Juttelin juurakoiden jakamisesta Alaskan ammattilaisten kanssa. Heillä kierto on 5 -6 vuotta. Kysymyksessä on pionipuutarha, joka toimittaa leikkokukkia ja juurakoita yrityksille ja yksityisille. Tämä nyt ylösotettu juurakko on kasvanut paikallaan vasta kolme vuotta. Se on siis vielä pieni jaettavaksi. Motiivi onkin eri. Muuten näin pientä ei saisi vielä jakaa. Eikä jaettavaa ollutkaan. Irroittelin vain erilaiset juurakot toisistaan.
Jaettava taimi kukki kesällä 2019 ensi kertaa. Kukat olivat täysin erilaisia! Tämä on motivaatio ottaa ylos tämä taimi jo kolmen vuoden jälkeen.
Vihreä taimi
Tässä näet varastojuurien paksuuden ja miten ne menevät poikki.
Näyttää yhdeltä kokonaisuudelta - mutta tekee erilaisia kukkia.
Kun multa on tiukassa, vesi on hyvä apulainen.
Yksi osa irtosi leikkaamatta. Silmut ovat punaiset. Tuleekohan tästä valkoiset kukat?
Juurakosta, joka näytti yhdeltä, irtosi yhteensä 7 eri ehjää palaa. Tässä juurenpalassa on vaaleanpunaiset silmut. Juuri on vielä siistimättä.
Kolmannessa irronneessa osassa on valkoiset silmut.
Tässä näet siistityn juurakon. Varastojuuret leikataan poikki. Tavoite on mahtua ruukkuun. Muistan myös kuulleeni, että varastojuuren katkaiseminen innoittaa juuren tekemään imujuuria.
Kuivat juurakoita vähintään kaksi tuntia. Mielellään jopa seuraavaan päivään.
Siementaimien koulutus
X-P. Peregrina, Turkinpioni tekee siemeniä. Näiden alkuperää en muista. Omia tuskin ovat, koska oma Turkinpioni on niin nuori. Nämä on kylvetty lavaan, ruukkuun ja ulos 30.5.2018. Hienosti ovat itäneet. Nämä ehdin kiireiltäni vasta elokuussa 2019 kouluttamaan. Elokuu on hyvää aikaa koulutuspuuhaan.
Muista laittaa reikiä purkkien pohjaan, jotta ylimääräinen vesi pääsee pois.
Ruukun irroittaminen voi olla haasteellista.
Juuret ovat yhtä punaista lukuunottamatta valkoisia.
Istuta silmu 1-2 cm multapinnan alle.
Toiveikkaana istutan myös katkenneen taimen.
Nimilappuja vaille valmis!
Multapinta pitää olla niin korkealla, että vesi ei jäädy talvella juurelle.
Kasvun ihmettä odottelemaan.
Tavallisimmat taudit ja tuholaiset
PIONIHARMAAHOME (Botrytis paeoniae)
Esiintyy useimmiten kostean, viileän kevään ja alkukesän jälkeen sekä pionin varsissa että lehdissä. Varret, sekä maan pinnalla ja heti sen alla saavat hiukan tahmeita, harmaanruskeita alueita, ja pionin varsi romahtaa, joskus jopa aivan alkuvaiheessa, varren ollessa vain 15-20 cm korkea, vasta maasta noussut. Sitä melkein pääsee itku, kun varsi varren jälkeen taipuu ja kuolee. Home voi iskeä myös varteen, juuri nupun alle, jolloin ravinnon ja veden kulku nuppuun lakkaa ja nuppu kuihtuu.
Mitä teen?
• Leikkaa varsi pois puhtaalla veitsellä mahdollisimman läheltä kruunua. Ota pois koko varsi, vaikka vain nuppu olisi kuihtunut. Puhdista veitsi tämän jälkeen, vaikkapa punaspriillä tai kastamalla se hetkeksi kiehuvaan veteen. Home ei tapa pionia, mutta kauden kukinta on kyllä vaarassa, jos home leviää.
• Muista, että liiallinen typpilannoitus heikentää pionin vastustuskykyä.
• Jos lehdissä on hometta, poista pahimmin saastuneet ja heitä roskiin, ei kompostiin. Kompostin lämpö ei pysty tuhoamaan homesienten itiöitä.
LAIKKU- JA RUOSTESIENET (mm. Cladosporium paeoniae)
Esiintyy useimmiten ruohovartisissa pioneissa, varisinkin kiinanpioneissa kukinnan jälkeen. Home alkaa pieninä, punaisina, hiukan purppuraan vivahtavina läiskinä lehden pinnoilla. Rumiahan lehdistä tulee, mutta sienestä ei ole vaaraa pionille, vain kosmeettista haittaa.
Mitä teen?
• Poista pahimmin saastuneet lehdet, jos ne sinua häiritsevät. Pidä huolta siitä, että pioni kasvaa ilmavasti eikä vieressä ole ilmanvaihtoa estäviä suuria perennoja tai muita kasveja.
Miten voin estää pionihomeiden esiintymisen ja leviämisen?
• Homesienistä on vaikeaa päästä eroon, mutta jos istutat pionin ilmavasti, jolloin tuuli pääsee kuivaamaan lehvistön sateen jälkeen, ja vältät kastelua ruiskulla tai sadettimella, paranevat olosuhteet huomattavasti. Ilmavuutta lisää vielä se, ettet istuta korkeita perennoja aivan pionien viereen, ja pidät mullan pionin alla puhtaana maata peittävistä kasveista ja rikkaruohoista.
• Leikkaa varret syksyllä, älä odota kevääseen. Pionihan ei talvikatetta tarvitse, mutta homesienet viihtyvät multaantuvissa lehdissä. Laita lehdet a oksat roskiin tai vie poltettavaksi. Älä laita kompostiin, koska kompostin lämpö ei pysty tuhoamaan homesienten itiöitä.
• Voit laittaa reilun kerroksen kalkkikivimurskaa tai karkeaa soraa (kuten pihasoraa) kruunun päälle jo syksyllä. Se auttaa pitämään liian kosteuden poissa pionin kruunusta, eikä sitä tarvitse poistaa. Pionin varret kasvavat helposti soran läpi. Lisää jatkossa soraa/murskaa tarpeen mukaan.
• Älä käytä kaarnahaketta tai muuta kosteutta säilövää katetta pionien alla. Viileät, sateiset kesät luovat erinomaisen kasvuympäristön tälle homesienelle.
• Joskus voi tuhka (vain lehtipuiden poltosta saatu) sopivina määrinä auttaa pitämään homeen kurissa, samoin hyvin ojitettuun kohopenkkiin, ilmavasti ja läpäisevään multaan istuttaminen. Jos haluat istuttaa pionin samaan paikkaan, jossa sinulla on ennenkin ollut pioni, suositellaan mullan vaihtamista, jottei juuriin tulisi ankeroisia ja jotta mahdolliset homesienet eivät saisi jalansijaa. Bikarbonaattia voi sirotella mullan pinnalle juuri pionin kruunun päälle, mutta vain pieninä määrinä. Jotkut ovat myös kokeilleet Atamon-liuosta, vaihtelevin tuloksin.
MOSAIIKKIVIRUS (Tobacco Rattle Virus)
Tämä virus on sikäli historiallinen, että se havaittiiin ensimmäisenä viruksena maailmassa 1890-luvun lopulla. Taudin tunnistaa keltaisista juovista, pilkuista ja renkaista pionin lehdillä. Valitettavasti ei parannuskeinoa ole, ja virus voi säilyä vuosikymmeniä kuivissa lehdissä. Myös lehtisuonet voivat olla keltaiset, ja tämä antaa usein vaikutelman, että kyseessä on jonkin mineraalin tai ravinteen puutos. Pioneista voi tulla kitukasvuisia, ja silloin in parasta hävittää kasvi kokonaan. Jos virus ei näytä häiritsevän pionia, eivät harrastelijapuutarhurit niitä hävitä. Se on kuitenkin aikamoisen riskin ottamista, sillä virus kulkeutuu kasvin solunesteen mukana, jolloin saa olla tarkkana, mihin veistä tai puutarhaleikkuria käyttää.
TUHOLAISET
ANKEROISET eli nematodit
Ankeroiset ovat hiekkaisen maan kiusa. Jos pionipenkki on tehty vanhaan nurmikkoon, on ankeroisriski suurempi kuin savipitoisessa multamaassa. Välttäkää myös perunamaasta otettua hiekkaista multaa, joka voi tuoda kiusankappaleita mukanaan. Ankeroiset kaivertavat pionin juuren ontoksi ja se kuivuu ja kuolee. Ankeroisten tuhoamissa pionin juurissa on usein hernemäisiä muodostelmia, niistä tunnistaa rosvon. Kaliumlannoitusta on hyvä lisätä, samoin maan savi- ja multapitoisuutta. Voit pelastaa ne pionit, joiden juuret eivät ole täysin tuhoutuneet. Puhdista juuret leikkaamalla pois kaikki vahingoittuneet osat ja istuta pioni uudelleen kunnolliseen multaan. Vältä istuttamasta pioneita paikkoihin, joissa on ennestään kasvanut pioneita. Jos muuta mahdollisuutta ei ole, vaihda kaikki multa aivan uuteen sellaisissa paikoissa ennen istutusta.
HYÖNTEISET
Erilaiset herkkusuiset toukat voivat joskus kaivertaa reiän aikaisin kukkivien pionien nuppuihin – ne haluavat ensimmäisen haukkapalan heteistä. Useimmiten vain yksi pionin nuppu saa kärsiä, muut jätetään rauhaan. Jotkut toukat voivat nakertaa pionien lehtien reunoja, mutta ei koskaan niin, että pionille olisi siitä haittaa.
Joidenkin hyönteisten, kuten vaaksiaisten toukat voivat tehdä tuhojaan juuristossa. Vaikea tietää, onko asia näin ennen kuin on jo liian myöhäistä.
Muurahaiset ovat sen makean nesteen perään, jota erittyy varsinkin kiinanpionien nuppujen pinnalle. Tällainen nuppu on kuin Happy Hour muurahaisille, mutta ne eivät vahingoita pionia millään tavoin. Jos haluat poimia kimpun pioneita maljakkoon, laita ne ensin muovikassiin, sulje tiiviisti ja laita kassi jääkaappiin tunniksi. Kun otat kassin ulos, löydät muurahaiset sen sisäpinnalta ja pionikimpussasi niitä ei enää ole. Kuivina kesinä voivat muurahaiset levitä pesänteko mielessä pionin alle, pioneita kun tarvitsee harvemmin kastella. Tällöin voi tapahtua niin, että ne tekevät niin paljon käytäviä pionin alle, että juuret menettävät kosketuksen mullan kanssa ja koko pioni voi kuihtua.
Mitä teen?
Tällaisissa tapauksissa ei auta muu kuin muurahaismyrkyn tai erilaisten humaanimpien karkottimien (jotkut suosittelevat kanelia) käyttö.
MUUT ei-toivotut vieraat
• Myyrät ja muut maan alla viihtyvät jyrsijät voivat joskus maistaa pionien juuria, mutta pahan maun ja lievän myrkyllisyyden ansiosta ne jättävät ne mieluummin rauhaan. Hankalampaa on se, että myyrät, aivan kuten muurahaisetkin mutta paljon laajemmassa määrin, tekevät käytäviä ja onkaloita pionin juuren alle, ja pionin juuristo kuivuu. Jos myyrävaiva on todella vaikea, istuta pioni tiheällä verkolla vuorattuun kuoppaan, hanki ansoja, savusta myyrät ulos eri tavoin tai hanki myrkkyä (pidä huolta siitä, etteivät lapset ja kotieläimet saa sitä käsiinsä).
• Koirat ovat kovasti luujauhojen perään; jos olet juuri lannoittanut pionisi luujauhoilla, voit sirotella hiukan valkopippuria pionin ympärille. Pippuri ei koiraa vahingoita, mutta pitää sen tehokkaasti poissa pionin juurelta. Kissat taas kaivelevat kuoppia aivan muista syistä – voit laittaa keppejä tai oksia ristiin rastiin juuri istutettujen pionien (ja kukkasipulien jne) päälle, kissat pitävät avoimesta maasta, jossa on tilaa kyykistyä ja kuopia.
• Peurat ja hirvet eivät pioneista välitä – joku nuori yksilö voi maistaa puupionin kukkia tai uros hangata sarviaan sen oksiin, mutta muuten pionit saavat olla rauhassa. Pahimmat vahingot tapahtuvat usein keväällä ja syksyllä, jolloin sorkat tekevät tuhoaan tallomalla pionien herkät silmut ja uudet nuoret varret.
• Voit suojata peurojen kulkureiteillä ja vaikkapa ruusujen lähettyvillä kasvavat pionit pystyyn laitetuilla kepeillä tai laittamalla vanhasta pakastimesta saadut korit pionien päälle. Voit myös kostuttaa palan oasis-kukkasientä liuoksella jossa on litra vettä, desilitra ammoniakkia ja desi verijauhoja, ja ripustaa keppien päähän tai oksiin. Myös koivutisle (koivuterva) auttaa pitämään peurat poissa pionien läheisyydestä.
• Villisiat… niin, jos ne pääsevät puutarhaan, tonkivat ne ylös paitsi pionit, myös kaiken muun matoja ja muita herkkuja juurien lomasta etsiessään. Auttaneeko aitauskaan?
• Olen myös kuullut sellaisenkin jutun, että fasaani olisi vetänyt ylös juuri istutettuja pionintaimia ja kesällä innoissaan repinyt pionin aivan riekaleiksi.
• Myös yhdistelmä ei-puutarhanhoidosta-kiinnostunut aviomies ja ruohonleikkuri ovat esiintyneet usein palstoilla, kun on puhuttu pionituhoista.
HALLA
Halla voi saada pionien nuput kuivumaan, tämä kohtalo on usein puupionin nupuilla, jotka kevätaurinko on saanut heräämään ja kurkistamaan ulos paksujen, suojaavien verholehtien sisältä. Yön ja päivän suuret lämpötilaerot aiheuttavat sen, etteivät soluseinämät pysty sopeutumaan tarpeeksi nopeasti lämpötilan äkilliseen vaihteluun, ja särkyvät, ja tällöin soluneste valuu ulos ja nuppu kuivuu. Puupionit on aina paras istuttaa suojaiseen paikkaan, mielellään sinne, minne keväinen aamuaurinko ei paista.
Pionien hyviä kamuja
Eli mitä voin istuttaa pionien kanssa, jotta kukkailo kestäisi koko kesän? Oikeastaan voi sanoa, että kaikki perennat ja yksivuotiset, sipuli- ja mukulakasvit ja kärhöt ovat hyviä kamuja pioneille. Mutta. Aina on tuo mutta. Joitakin lajeja ja lajikkeita en suosittele, ihan omiin kokemuksiin perustuen. Jos sinulla on hyviä vinkkejä pionien kaverikasveista, ota meihin yhteyttä! Julkaistuista vinkeistä saat palkkion jossain kivassa, pioneihin liittyvässä muodossa.
Ruusut (Rosa)
Hyvä valinta pionin kaveriksi, mutta pidä se metrin välimatka, koska ruusun ahne juuristo vie kyllä ravinnon pioniltakin. Paras istuttaa kiinanpionien kanssa, ne ovat kestävimpiä ja pystyvät puolustautumaan ravintorohmuja vastaan paremmin kuin herkemmät aikaiset lajit ja hybridit. Ruusut ja kiinanpionit viihtyvät samanlaisessa kasvupaikassa; savipitoinen maa ja paljon aurinkoa. Suurikasvuiset pensasruusut, kurtturuusut, juhannusruusut jne. ja köynnösruusut on kuitenkin hyvä istuttaa muualle kuin pionien läheisyyteen.
Kärhöt (Clematis)
Sopivat hienosti pionien kavereiksi, pitävät, kuten ruusutkin, samanlaisesta lannoituksesta kuin pionit. Ei-kiipeilevät lajikkeet ovat sopivia pionien väliin, yksinkertaisen tuen voi valmistaa vaikka raudoitusmaton palasista. Muutoin voi kärhön antaa vapaasti nojata pioneihin. Integrifolia-ryhmän matalat kärhöt ovat hyvä valinta pionien väliin. Poikkeuksena esim. pensaskärhö (C. recta) ja trumpettisinikärhö (C. heracleifolia) – juuristosta tulee mahtava, puskasta samoin, ja voimakaskasvuisina peittävät helposti lähellä kasvavat perennat ja muut kasvit alleen.
Liljat (Lilium)
Varjoliljat (L. martagon -ryhmä) kukkivat ensimmäisinä, joidenkin pionien kasvukauden keskellä. Pionien jälkeen kukkivat useimmat muut liljat, ja koska ne, kuten pionitkin, pitävät kuivasta pintamullasta, ovat ne todella hyvä valinta pionien kumppaneiksi perennapenkkiin. Kaikkein myöhäisin liljoista on orkidealilja (L. speciosum), joka kukkii syyskuussa, sitä löytyy pinkkinä ja valkoisena. Luujauhoilla lannoittaminen istutuksen yhteydessä vaikuttaa myönteisesti kukintaan, ja luujauhothan ovat myös osa pionien lannoitusohjelmaa.
Kevätsipulit
Pionien eteen, taakse, väliin – joka paikkaan voit istuttaa tulppaaneja, villitulppaaneja, krookuksia, kevätkurjenmiekkoja, narsisseja… Kun niiden kukinta on ohi, on pionilla jo kaunis lehvistö, joka peittää sipulikasvien kuivuneet lehdet tehokkaasti. Kevätsipulit, kuten liljatkin, pitävät kuivasta pintamullasta, ja koska pioneita ei useimmiten tarvitse kastella, viihtyvät sipulit mainiosti niiden läheisyydessä.
Mukulakasvit (Dahlia)
Daaliat ovat kauniita, mutta runsaasti energiaa tarvitsevia. Älä istuta liian lähelle pioneita, koska se pieni mukulanippu, jonka kesällä penkkiin istutat, muuttuu kassilliseksi ravintoa kuluttavia pötkylöitä, jotka vievät pionien ravinnot omaan säilöönsä. Syksyllä on aika nostaa daaliat talvivarastoon, ja silloin joudut kaivelemaan niitä penkistä, pionin juuria häiriten. Kauniitahan daaliat ovat, ja komeita jäykähköine kukkineen, mutta pionisi vuoksi älä istuta niitä lähekkäin.
PERENNAT
Täältä löytyvät ne useimmat ”mutta”-pioniseuralaiset, joiden istuttamista pionien kanssa, ainakin liian lähelle, en suosittele. Kaikki perennat, joilla on voimakkaasti leviävät, ahneet juuret; perennat, jotka on jaettava säännöllisesti; perennat, jotka siementävät ahkerasti ja perennat, jotka kasvavat leveiksi ja korkeiksi ja estävät ilmankierron pionin ympärillä – näitä tulisi välttää. Poikkeuksiakin on, totta kai, joillakin eivät esim. kurjenpolvet leviä samalla tavoin, tai eivät tee juuria syvälle kuten minun puutarhassani.
Kuunliljat (Hosta)
Sopivat hienosti pionien varjoon, varsinkin penkin reunuksille. On monia lajikkeita, jotka viihtyvät myös aurinkoisilla paikoilla. Linkkiosastollamme löydät osoitteita hyviin kuunlilja-verkkokauppoihin.
Päivänliljat (Hemerocallis)
Koska päivänliljat tulee jakaa säännöllisesti, eivät ne oikein sovi pionien naapureiksi. Pionien juuret pitävät rauhallisesta elämästä, eikä niiden läheisyydessä tonkiminen ja kaivaminen ole pionille mieleen.
Kurjenpolvet (Geranium)
Joukossa on monia, joiden juuristo on syvälle ja laajalle leviävä. Esimerkkinä tästä verikurjenpolvi, jonka juurenpalasia minäkin olen metsästellyt vuosikausia, sillä kun on paha tapa lähteä seikkailemaan pionin juurien joukkoon. Pikku ”polvia” tupsahtaa esiin vähän joka puolella. Ne, joiden juuristo on hankala ja jotka leviävät nopeasti, ovat peittokurjenpolvi, G. x cantabrigiense, ja ruskokurjenpolvi, G. phaeum. On kuitenkin olemassa kauniita, vähemmän aggressiivisesti leviäviä kurjenpolvia. Kysy hyvämaineisista taimitarhoista, mikä sopisi parhaiten sinun puutarhaasi. Useimmat kurjenpolvet voit leikata kukinnan jälkeen.
Punahatut (Echinacea) ja päivänhatut (Rudbeckia)
Viihtyvät erinomaisesti pionipenkeissä, kunhan pintamulta on kuivaa ja paikka kosteutta hyvin läpäisevä. Myös loivat rinteet sopivat punahatuille hyvin. Istutus kannattaa tehdä loppukeväästä tai alkukesällä, jolloin punahatulla on aikaa valmistaa kunnon juuristo ja sopeutua kasvupaikalle. Joukossa on useita lajikkeita, jotka valitettavasti eivät elä yhtä kautta kauempaa, miten paljon niitä sitten lellikään. Syysistutusta en suosittele, mutta koska taimitarhat ovat juuri loppukesästä pullollaan täydessä kukassa olevia punahattuja, pystyy harva niitä vastustamaan. Muista kuitenkin, että talven märkyys tappaa punahatun tehokkaasti. Jos istutat loppukesästä tai syksyllä, on sinulla kaksi mahdollisuutta: joko istutat punahatun ruukkuun, jossa on hiekkaista multaa (voit sekoittaa soraa joukkoon) ja säilytät talven sateelta suojassa vaikkapa kasvihuoneessa (kylmyys ei haittaa, ainoastaan märkyys), tai sitten leikkaat julmasti pois kaikki kukkavarret, jolloin punahattu saa mahdollisuuden kehittää juuriston talven varalle penkissä. Niinhän on, että myöhään kukkivat istutetaan mieluiten keväällä, ja aikaisin kukkivat syksyllä.
Leimut (Phlox)
Leimut ovat tärkeä ryhmä jokaiselle puutarhurille – ne tuovat väriloistoa silloin, kun muu puutarha alkaa olla ikävän beigen ja ruskean sävyinen. Varsinkin syysleimut (P. paniculata) ovat myöhäiskesän silmänilo, mutta niillä on nopeasti leviävä juuristo, joten reilu istutusvälimatka on hyvä pitää mielessä. Juuret etsiytyvät mielellään pionien juurien joukkoon, ja niistä eroon pääseminen on todella vaikeaa. Jos haluat syysleimuja, valitse sellaisia lajikkeita, joilla on hyvä vastustuskyky härmäsientä vastaan. Rönsyleimu, P. stolonifera, on kaunis, rönsyilevä, matala leimu, joka leviää kohtalaisen nopeasti eikä pinnallisella juuristollaan häiritse muita perennoja. Sen kukkakimput ovat todella kauniit ja matalan kasvunsa ansiosta sen voi istuttaa suurempien perennojen eteen ja väliin. Sammalleimu, P. subulata, on kuivien penkinreunojen ystävä, nopeasti leviävä leimulajike. Niitä löytyy kaiken värisinä, myös monivärisinä. Matala ja kauan viheriöivä. Monia muitakin leimulajikkeita löytyy, mutta leimut on hyvä jakaa säännöllisesti, joten istutusta liian lähelle pionin juuristoa tulisi välttää.
Tämän näppärän siemenpussin askarteluvinkki on saatu Arno Kasvilta. Ohjeessa on käytetty A4 kokoista paperia, josta on yhteen siemenpussiin käytetty puolikas. Pussin kokoa voi helposti suurentaa ja pienentää. Tekemällä oppii parhaiten sekä tekniikan että omiin tarpeisiinsa sopivan koon tekemisen. Paperin kuosia vaihtamalla saat tehtyä kauniita siemenpusseja vaikkapa lahjoiksi ystävillesi.
Paperisissa pusseissa siemenet säilyvät hyvinä ja mahtuvat pieneen tilaan.
Klikkaa kuvaa ja saat ne avattua suurempina.
Paperisen siemenpussin teko-ohje
Tässä ohjeessa on käytetty A4 puolikasta. Pussin kokoa voi myös helposti suurentaa ja pienentää.
Taita puolikas arkki pituussuuntaan kahtia siten että sivujen yhtymäkohdat jäävät 1 cm päähän toisistaan. Taita lipare kuvan mukaan arkin päälle.
Tee vielä toinen taitos kääntöpuolelle.
Käännä ja aloita pohja toisesta sivusta. Tee valmiiksi kuvan mukaiset mallitaitteet toiseen päätyyn.
Taita pohja kuvan taitosten mukaan, ensin toinen kulma ja sitten vielä toinen (kuvan katkoviivan mukainen).
Sujauta viimeisimmän taitoksen kulma reunataitteen alle.
Sujauta siemenet pussiin ja taita toinen pää samoin.
Pussi on valmis. Nimeä pussukat sisällön mukaan. Säilö tai anna ahjaksi.