Amerikkalainen pionien keräilijä Louis Smirnoff kuuli näistä uusista risteytyksistä, ja onnistui hankkimaan Japanin-matkallaan 1966 kuusi erilaista itoh-pionia Toichi Itohin leskeltä. 1975 Smirnoff rekisteröi neljä alkuperäistä itoh-pionia molempien, Smirnoffin ja Itohin nimillä, ja risti ne – keltaisia kun ovat – ’Yellow Emperor’, ’Yellow Crown’, ’Yellow Heaven’ ja ’Yellow Dream’.

Itoh-pionien seuraava suuri askel oli kymmenisen vuotta myöhemmin, jolloin amerikkalaiset pionien kasvattajat Roger Anderson ja Don Hollingsworth kiinnostuivat itohien risteyttämisestä ja toivat markkinoille omia risteytyksiään, kuten ’Bartzella’ ja ’Garden Treasure’.

Alun perin olivat itoh-pionit hyvinkin kalliita (ja harvinaisemmat ovat sitä vieläkin), koska lisääntyminen tapahtui ainoastaan jakamalla. Nykyisin on käsillä uusi menetelmä, itoh-pionien lisäys kudosviljelyn avulla. Tämä menetelmä on sen verran uusi, ettei sen tuottamista lajikkeista ole vielä tehty seurantaa, joten vaikka näin tuotetut itoh-pionit ovat edullisia, ei niiden kestävyydestä ole tietoa. Meneillään on useita kokeiluja, joten pidämme teidät ajan tasalla.

Itoh-pionit ovat nopeasti kasvavia ja terveitä, ne ovat usein matalampia kuin kiinanpionit. Moni tekee vanhoihin varsiin nuppuja, jotka leudommilla seuduilla pärjäävät talven yli ja tuottavat uusia varsia kukkineen. Jos ei näin käy, ei hätää, koska uusi kasvu juuresta on runsasta ja nopeasti lisääntyvää. Lehvistö on kaunis ja monet lajikkeet saavat hienon syysvärin.

Itoh-pioneita ei tarvitse tukea, niiden varret ovat tukevat ja kestävät hyvin tuulenpuuskia. Kukat ovat kauniisti asetellut lehvistön yläpuolelle (paitsi niiden alkuperäisen neljän, joiden kukat mielellään piiloutuvat hiukan lehvistön joukkoon). Useimmat kukkivat keskellä pionikautta, ja kukinta voi kestää hyvinkin pitkään, koska kaikki kukat eivät avaudu samanaikaisesti, kuten puupionien.

Väriskaala on laaja – harvinaisemmat valkoiset ovat kaikki keltaisten itoh-pionien mutaatioita, ja ovat usein matalimpia. Keltaisen eri sävyissä löytyy eniten vaihtoehtoja. Punaiset itohit ovat useimmiten yksinkertaisia, joukossa on myös hyvin tumman punaisia, kuten ’Dark Eyes’ ja ’Chief Black Hawk’. Joukosta löytyy myös värejä vaaleanpunaisesta kirkkaan pinkkiin ja laventelin sävyistä ja tummaan purppuraan. Monivärisyys on itohien valttikortti – esim. ’Lollipop’ jonka terälehdet tulevat esiin purppuranväristen raitojen ja läiskien koristaman oranssin sävyisinä muuttuen vähitellen vaalean keltaisiksi. ’Cora Louise’ on vaalean laventelin sävyinen, muuttuu miltei valkoiseksi, mutta keskustan hohtava purppuran väri ei vaalene vaan pysyy samana. Kukkien koko vaihtelee, mutta useimmilla on puupionin kukan suuruiset kukat, ja monilla on lempeä, miellyttävä tuoksu. Itoh-pionit eivät ole hyviä leikkokukkia maljakkoon, mutta laita kukka kellumaan laakeaan vatiin pöydän kaunistukseksi.

Useimmat itoh-pionit eivät tee siemeniä, joten voit hyvällä omallatunnolla leikata pois siemenkodat kukinnan päätyttyä. Jotkut (esim. ’Scarlet Heaven’) tekevät siemeniä, mutta ne eivät idä. Odotamme innolla ensimmäisen kotiviljelyn tulosta – itoh-pionin siementaimi. Monilla pionisteilla on siemeniä itämässä.
Itoh-pionit viihtyvät parhaiten puutarhasi aurinkoisimmalla paikalla, läpäisevässä, ravinteikkaassa mullassa. Ne ovat erinomaisen kestäviä erilaisia pionien tauteja vastaan ja niiden oletetaan olevan yhtä pitkäikäisiä kuin puupionien, joiden elinikä voidaan kuulemma laskea vuosisadoissa.